Punatähkä on mahtava perenna piristämään suomalaista puutarhaa. Todella väririkas ja kylläinen punatähkä vangitsee katsojan kauneudellaan. Miten upeita voivatkaan Suomen karuissa oloissa pärjäävät perennat olla!

Punatähkä kasvaa noin 40-70 cm korkeaksi ja se kukkii kesän loppupuolella. Kasvuvaatimuksiltaan punatähkä on hieman samanlainen kuin esimerkiksi kallionauhus. Paljon hyvälaatuista multaa ja kuivuutta ei saisi suuremmin esiintyä. Ehkä punatähkä sopisi ennemmin mainitun kanssa hyvin samaan penkkiin?

Punatähkä kukkii todella kauniisti. Kukat ovat näyttävät läheltä ja kaukaa.

Punatähkää löytyy myös valkoisena, nimestä huolimatta. Tämä mielestäni on erinomainen perenna suomalaiseen puutarhaan. Värikkäitä kukkia tarvitaan Suomen lyhyessä kesässä.

Kallionauhus on suhteellisen suuri kokoinen ja monikäyttöinen perenna. Loppukesästä ja alkusyksystä pitkään kukkiva kallionauhus on erinomaisen näköinen suurena istutuksena.

Kallionauhus toimii erinomaisesti suurena istutuksena. Tässä on kuvassa suuri istutus espoolaisen kerrostalon pihassa.

Kallionauhus kasvaa noin metrin pituiseksi ja se viihtyy parhaiten kosteassa maassa. Tätä ei siis kannata istuttaa herkästi kuivuvalle, liian aurinkoiselle paikalle.

Istuta kallionauhus esimerkiksi perennapenkin taka-alalle muiden perennojen kauniiksi yhtenäiseksi taustaksi. Suuremmassa puutarhassa voit helposti peittää suuremmankin alueen upealla kallionauhuksella.

Tervetuloa kesäiselle pihalle. Tule katselemaan pohjoisten kärhöjä, iki-ihania liljoja, pehmeän untuvaisia töyhtöangevoja tai istumaan kirkkaan ruukkupuron äärelle.

Etupihan vesiaihe on pieni ja yksinkertainen vesiaihe

Koivupuun katveesta

Polku rehevässä viidakossa kohti terassia

Värinvaihtoa makuuhuoneen ikkunan alla heinäkuun lopussa

Puutarhan sijainti: Oulu
Lähettäjän verkkosivut: Lisää upeita kuvia esitellystä puutarhasta

Sami

Loppukesä on mielestäni ehdottomasti syysleimujen valtakautta. Nämä värikkäät ja runsaat kukkijat saavat katsojan iloiseksi.

Antaa kuvien puhua puolestaan. Miten näistä ei voisi pitää?

Todella runsaat kukinnat ovat syysleimun tavaramerkki

Harva näitä puutarhan väripilkkuja voi vastustaa

Syysleimujen värivaihtoehdot hämmästyttävät

Tämä syysleimu on hengästyttävän upea

Niin kuin aiemmin mainitsin, värivalikoima on suuri.

Syysleimut ovat kauneimmillaan suurena ryhmänä. Mutta yksittäinenkin syysleimu kestää lähempää tarkastelua. Niin hienosta perennasta on kyse.

Suosittelen ehdottomasti istuttamaan syysleimua, jos se vain sopii puutarhasi tyyliin. Tosin on muistettava että ryhmäperennana syysleimu vaatii tarpeeksi hyvän kasvupaikan ja oikeanlaista hoitoa.

Kävin läpi tämän ja edellisten kesien kuvasaldoa, ja ajattelin toivottaa kaikille Puutarhablogin lukijoille keltaista keskiviikkoa!

Köynnöksen kauniita keltaisia kukkia

Kaunis auringonkukka edustaa keltaista parhaimmillaan

Maksaruoho tarjoaa hieman hillitympää keltaista. Sointuu kauniisti yhteen vihreän kanssa.

Hieman tummempaa, mutta niin kaunista keltaista Syyshohdekukan muodossa.

Väreillä on tietysti syvällisempiäkin merkityksiä, mutta siitä en aio enempää edes yrittää kertoa. Nautitaan mielummin näistä kauniin keltaisista kuvista!

On heti alkuun myönnettävä että rönsyakankaali kuuluu niihin perennoihin, joita olen hieman karsastanut. Istutettuani rönsyakankaalia ja sen kasvua seuranneena, en todellakaan enää ymmärrä miksi. Rönsyakankaali on kerta kaikkiaan mahtava maanpeiteperenna.

Rönsyakankaalilla on hyvin näyttävät lehdet.

Rönsyakankaali kasvaa noin 20cm korkeaksi ja kukkii kesän alkupuolella sinisin pystymallisin kukin. Rönsyjen avulla leviävä rönsyakankaali on erityisen tehokas maanpeiteperenna.

Rönsyakankaali peittää maan uskomattoman tehokkaasti

Kaikki rönsyjen avulla leviävät perennat voivat olla hankalia kitkeä kokonaan pois. Kannattaa siis miettiä mihin rönsyakankaalia istuttaa. Täydellisessä elinympäristössä rönsyakankaali varmasti kasvaa erittäin nopeasti. Mielestäni rönsyakankaali ei niinkään kuulu puutarhan paraatipenkkiin, vaan ennemmin maanpeiteperennaksi sopiville paikoille. Itse olen rönsyakankaaliin ihastunut ja sille mielestäni täydellisen paikan löytänyt. Kasvuvauhdista päätellen voisi sanoa että oma rönsyakankaalini on sopivalla paikalla (kuvan rönsyakankaalit ovat istutettu noin kuukausi sitten pieninä astiataimina)! Kertokaa ihmeessä kommenteissa omia kokemuksia rönsyakankaalista!

Rönsyakankaali peittää maan niin tehokkaasti, ettei rikkaruohoille jää juuri mahdollisuuksia.

Espoossa on jo useamman vuoden ajan saatu nauttia upeista auringonkukkien peittämistä pelloista. Kyseessä voisi olla Espoon kaupungin sivujen mukaan niin sanotut maisemapellot, mutta en ole varma onko kyseessä yksityisen henkilön vai Espoon kaupungin teoksesta.

Pelto täynnä keltaisia auringonkukkia. Ja lisää on tulossa.

Auringonkukkia on myös näillä pelloilla niin paljon, ettei niiden loppumisesta ole vaaraa. Jos sinulla esimerkiksi on juhlat tiedossa, tai haluat muuten vain piristää arkea kauniin keltaisille auringonkukilla, suuntaa Espoon auringonkukkien värittämille niityille!

Täältä löydät ainakin auringonkukkia:

1. Puolarmetsäntietä Finnoontien suuntaan. Hieman ennen Finnoontietä on tienpätkä johon voi jättää auton.
2. Espoon keskuspuistossa, lähellä Puolarmaarin mökkialuetta on toinen auringonkukkien peittämä niitty. Niitty löytyy Puolarmaarista katsottuna Olarin suunnalta

Kuka näitä auringonkukkia voisi vastustaa? Ja mikä hinta!

PS. Niin kuin kuvista näkyy, pelloilta löytyy jo nyt kirjoitushetkellä paljon hienosti kukkivia auringonkukkia! Eli ei kun poimimaan!

Tämä puutarha ei varsinaisesti ole edes minun. Se on meidän, minun, sisareni ja mummun, joka on alkanut puutarhaa laittaa nuorena morsiamena joskus jo ennen talvisotaa. Sen jälkeen maisemat ovat muuttuneet, rakennukset ovat muuttuneet ja talon pihakin on kokenut muutoksen toisensa jälkeen. Mummulla ei koskaan ole ollut erityisempää missiota puutarhan suhteen, pula-aikana painopiste oli tietysti hyötytarhalla ja sieltä saatavilla vihanneksilla, juureksilla, hedelmillä ja marjoilla. Aina pihasta on kuitenkin löytynyt jotain nättiä koristekasviakin, vaikka talon miesväki ei aina olekaan ihan kaikesta ollut samaa mieltä. Nyt kun tilalla on 100% akkavalta, ei ole ketään sanomassa vastaan mistään asiasta.

Nykyisin puutarhan kohokohdat ainakin minun mielestäni ovat isot, tuoksuvat talonpoikaissyreenipensaat (pihasyreeni?) ja vanhat, mahtavat omenapuut, jotka hyvinä vuosina tuottavat tavattoman sadon vaikka niiden kaikkinainen hoito on vähän retuperällä. Eikä toki saa unohtaa isoja töyhtöangervoja, upeasti tuoksuvaa jasmiinia, lehtiään leveälle ulottavaa mantsurianjalopähkinää tai mummun lemmikkejä, perinteisiä tiikerinliljoja ja keisarinkruunuja (ruskoliljoja?).

Puutarhan ongelmana on sen hoito. Me tytöt asumme muualla ja mummu ei enää jaksa eikä pystykään, vaikka intoa varmasti olisi. Puutarhan hoito onkin rajoittunut lähinnä siihen, että sisko on käynyt hoitamassa pientä kasvimaataan ja ajamassa nurmikon kerran viikossa tai parissa. Piha ei todellakaan ole mikään viimeisen päälle sliipattu, siellä pärjäävät ne kasvit jotka pärjäävät ja muut ovat saaneet jäädä vähän oman onnensa nojaan.

Puutarhan sijainti: Nurmijärvi

Karpaattienkello kukkii uskomattoman intensiivisesti oman aikansa. Todella runsas kukinta melkein yllättää. Miten niin hennot varret voivat kantaa tuon kukkamäärän?

Karpaattienkello tuntuu kasvavan hyvin tiiviisti ja mätäsmäisesti. Se pärjää siis todella hyvin rikkaruohoja vastaan ja peittää maan kauniisti.

Tämä perenna kukkii todella kauniisti keskikesällä, välillä kesäkuu – elokuu. Itse tosin huomasin että rankat sateet saavat karpaattienkellon kukat luhistumaan hieman ennenaikaisesti. Karpaattienkellon kukinta on kuitenkin niin kaunis ettei mielestäni vesisateiden “tuhoja” kukinnalle kannata miettiä. Samat vesisateet kyllä kiusaavat myös muitakin kasveja.

Valkoinen karpaattienkello on todella kaunis kivimuuria vasten

Karpaattienkellon kaltainen kaunistus mahtuu aina puutarhaani

Karpaattienkelloa löytyy myös sinisenä. Suosittelisin kokeilemaan karpaattienkelloa esimerkiksi muurien reunuskasvina. Omien kokemuksien perusteella voin sanoa että karpaattienkello peittää muurin todella kauniisti valkoisilla tai sinisillä kukillaan.

Nyt jokaisella puutarhaharrastajalla on oiva tilaisuus esitellä puutarhansa Puutarhablogissa.

Tempauksen tavoitteena on saada Puutarhablogin lukijoille paljon ihasteltavaa ja puutarhaansa esittelevälle ideoita ja palautetta.

Jo nyt on selvää että esittelyt ja kommentointi käydään hyvässä hengessä. Esiteltävässä puutarhassa ei ole tärkeintä sen ulkonäkö tai mikään muu seikka, vaan se että esitteljä pitää puutarhaharrastuksesta ja haluaa antaa muiden kurkistaa omaan puutarhaan.

Voit esitellä oman puutarhasi täällä.

Esitellyt puutarhat tullaan julkaisemaan etusivulla, arvoisellaan paikalla. Arvostamme suuresti jokaista puutarhaesittelyä!