Unikot eivät teoriassa ole monivuotisia, mutta monet niistä siementävät siihen malliin, että unikoita nousee perennapenkeistä milloin mistäkin. Se on upea ominaisuus, niin hienoja väriläiskiä unikot puutarhassa ovat.

Itse olen päässyt tutustumaan lähemmin pioniunikoihin, silkkiunikoihin ja siperianunikoihin. Näistä unikoista varsinkin kaksi ensimmäistä ovat todella näyttäviä kerrannallisia unikoita, jotka eivät häpeile näyttävyydessä parhaillekaan perennoille.

Useimmiten unikkoja ei suositella esikasvatettavaksi, joskin itselläni on siitä erittäin hyviä kokemuksia. Viime kevään esikasvatetut unikot tarjoilivat erittäin pitkäkestoista väriloistoa, hyvän ajoituksen vuoksi. Esikasvatetut unikot voi istuttaa maahan pidemmän ajanjakson mittaan, jolloin kukintaa riittää pitkäksi aikaa.

Jos päätät esikasvattaa unikkoja, kannattaa malttaa tammikuuta pidemmälle ennen kuin lyö siemenet multaan. Omat esikasvatetut unikot kasvoivat hyvin nopeasti ja ruukut kävivät pieneksi ennen kuin oli mahdollisuutta istuttaa unikot ulos. Maltti on siis valttia.

Löysin esikot todenteolla ymmärrettyäni kuinka upea perenna sattumalta puutarhaan hankittu kultaesikko todella on.

Siitä lähti ihastus, jonka seurauksena on tullut hankittua esikoita laidasta laitaan. Tällä hetkellä esikoita on tullut hankittua seuraavat lajikkeet: japaninesikko, kevätesikko, palloesikko, kultaesikko, suikeroesikko ja tähkäesikko. Näistä muutama viettää ensimmäistä talvea puutarhassamme, toivottavasti menestyksekkäästi. Olisi todella hienoa saada todistaa esimerkiksi tähkäesikon kukinta.

Tänä keväänä on tarkoitus hankkia esikoiden siemeniä ja kokeilla niiden kylvöä. Olisi hienoa saada hankittua hieman harvinaisempia lajikkeita sitä kautta.

Keltamaksaruoho ei pahemmin hoitoa vaadi kuivalla paikalla. Kesä-heinäkuussa pirteän keltaisena kukkiva keltamaksaruoho omaa taidon värittää paikkoja, joissa suurin osa perennoista luovuttaisi.

Keltamaksaruohoon törmää monessa suomalaisessa puutarhassa luontaisesti, joskin sitä saa myös ostaa taimina. Keltamaksaruohon kohdalla on hyvä unohtaa syvämultaiset perennapenkit ja sen sijaan etsiä tontilta kuumin kallio tai kivikko kasvupaikaksi. On turha pelkää keltamaksaruohon selviämisen puolesta aurinkoisella paikalla, se pitää huolen itsestään.

Jos tontilta löytyy paikka keltamaksaruoholle, kannattaa tutustua myös valkomaksaruohoon.

Rauniokilkka kuuluu siihen ryhmään perennoja, jotka eivät taida löytyä kovinkaan monen ostoslistan kärjestä. Suurimman osan vuodesta täysin näkymätön rauniokilkka ilahduttaa kuitenkin pienillä suloisilla kukillaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Rauniokilkalla vaikuttaisi olevan uskomaton kyky tunkea läpi melkein mistä vain, saadakseen näyttää pienet kukkansa. Parhaimmillaan rauniokilkka onkin muurien väleissä, vähämultaisissa paikoissa ja kivikoissa.

Rauniokilkka todistaa, että välillä kannattaa taimistolla jättää ne vaativat ryhmäperennat hyllyyn ja ottaa matkaansa rauniokilkan tapaisen lähes näkymättömän kaunottaren.

Kuvassa siemenestä itse kasvatettu ketoneilikka arctic fire. Ketoneilikan kohdalla on pakko todeta, että itse kasvatetuissa perennoissa on jotain erityistä. Varsinkin kun pienestä siemenestä saa aikaiseksi kallionkielekettä koristavan upean kukkaloiston.

Ketoneilikka kukkii kesäkuun ja elokuun välillä, riippuen paikasta. Itse olen hyvin iloinen ketoneilikan kaltaisista perennoista, jotka omaavat taidon värittää kauniisti suurenkin kallioisen puutarhan.

Jos ketoneilikka ilahduttaa ja aurinkoon olisi tarvetta saada lisää väriloistoa, kannattaa tutustua hopeahärkkiin ja patjarikkoon.

Kevätesikkoa olen oppinut arvostamaan oikeastaan vasta kun ymmärsin kuinka upea kirjo erilaisia esikoita meidän puutarhassamme selviää. Japaninesikon ja kultaesikon hankkiminen oikeastaan nosti myös kevätesikon arvostusta omissa silmissä.

Kevätesikko ei mielestäni itsessään ole niin erikoinen millään mittarilla, mutta kun on oppinut arvostamaan esikkosukua niin kevätesikkokin nousee arvoon arvaamattomaan.

Aikaisena kukkijana kevätesikolla on tärkeä paikka omassa puutarhassa, keväällä ei voi olla liian runsasta kukkaloistoa.

Moni karttaa keltaisia kukkia, mutta luulisi keltapäivänlilja saavan paatuneemmankin karttajan heltymään. Keltapäivänlilja on samalla siro ja tiettyä arvokkuutta hehkuva upea perenna.

Keltapäivänliljan arvoa lisää mielestäni sen perinteisyys ja siinä mielessä myös helppohoitoisuus. Lisäksi olen hyvin ihastunut keltapäivänliljan lehdistöön, joka luo upean kokonaisuuden myös ennen ja jälkeen kukinnan.

Keltapäivänliljaa voin ehdottomasti suositella puutarhaan, jos vain keltainen uppoaa. Keltapäivänlilja pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisasta, eikä perinneperennana ole liian tarkka oikein mistään.

Viime kevään perennatehtailun yksi kauneimmista tuotteista oli hurjan kaunis silkkiunikko. En osanut edes kuvitella kuinka massiivisen kukinnan yhdestä pienestä silkkiunikon siemenestä voi saada. Nyt onneksi jo tiedän.

Silkkiunikko kukkii heinä-syyskuun välissä ja tekee sen kyllä todellisella tyylillä. Olin todella yllättynyt kun näin kuinka järjetön määrä kukkia yhdestä taimesta ilmaantuu. Parasta silkkiunikossa oli kukkien lomittainen kukinta, aina oli joku kukka täydessä terässä.

Silkkiunikko kylväytyy itsestään, ainakin siemenpussin mukaan, joten ensi kesänä on toivottavasti yhtä kauniita yllätyksiä luvassa ilman lisätyötä. En tosin aio ottaa riskiä, silkkiunikko tulee kuulumaan myös tämän kevään kylvöihin.

Yllä näkee mitä silkkiunikko tarjoaa ollessaan parhaimmillaan. Ja jos silkkiunikko kiinnostaa ja tuntuu kiehtovalta, kannattaa tutustua myös pioniunikkoon ja siperianunikkoon.

Kuvassa viime kesän hankinta ja jo ensimmäisenä kesänä kukkinut Jalokärhö Ville de Lyon. Toinen penkkiin päässyt jalokärhö on Nelly Moser, joka totuuden nimissä näytti paremmalta kuvissa kuin todellisuudessa.

Jalokärhöt taitaa olla tunnettuja lievästä hankaluudesta ja oman asian tekee hankalaksi se, että muistan näiden kahden lajikkeen hoidosta vain sen, että toinen piti leikata ja toista ei. En vain millään muista kumpi oli kumpi. Onneksi on vielä koko talvi aikaa odotella vastauksia tätäkin blogia lukevilta kärhöasiantuntijoilta.

Istutin nämä jalokärhöt ohjeiden mukaan jonkun verran maan alle, ja nyt odotan kyllä innolla miten ovat selvinneet talvesta. Syksy ei tainnut olla kaikista suotuisin, mutta toivossa on mentävä kohti kevättä. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka upeasti jalokärhöt kukkisivat voimistuttuaan yhden vuoden verran.

Ja niin kuin aiemmin totesin, otan mielelläni hoito-ohjeita vastaan kommenteissa!

Vierailin viime kesänä (2011) ensimmäistä kertaa Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Ennen ensimmäistä vierailua suomalaisessa Kumpulan kasvitieteellisessä, olin jo vieraillut Berliinin ja Pariisin vastaavissa. Oli jossain määrin päässyt unohtumaan että kyllä myös Suomessa osataan.

Kasvulaatikkoja nurmikon täydeltä.

Kuunliljat piristävät penkkiä ja on Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa osattu hankaloittaa myös nurmikonleikkaajan elämää.

Reheviä istutuksia Kumpulan kasvitieteellisestä löytyy vaikka millä mitalla.

Myskimalva kukki niin kauniisti.

Kaikki kuvat on otettu kesällä 2011 toimestani Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa (kovalla helteellä). Vaikka Kumpula tarjosi paljon hienoa katseltavaa kesän helteillä, tulen tulevana kesänä varmasti ajoittamaan vierailun hieman aikaisempaan ajankohtaan. Silloin Kumpulan kasvitieteellinen toivottavasti tarjoaa jopa enemmän väriloistoa.

Kaiken kaikkiaan Kumpulan kasvitieteellinen puutarha tarjoaa mielestäni oivallisen parin tunnin levähdyksen puutarhan saloihin keskellä Helsinkiä. Helppo suositella kesäloman täytteeksi.